Äkkiä Anttolassa.
Siinä tämän Mikkelin esikaupunkialueen slogan.
Pidän kovasti Anttolasta, vaikka voinkin sanoa, etten ole mistään kotoisin, koska Anttolan kuntaa ei ole enää olemassa. Täällä puhdas luonto alkaa kotiovelta, tekemistä siis riittää, antaa vain mielikuvituksen viedä. Uida voi kesät talvet, talvella vaikka Anttolanhovissa, jos ei avantoon tarkene. Puhdas luonto oli yksi syy takaisin muuttoon.
Toinen merkittävä syy oli uusi hieno yhtenäiskoulu, missä on aivan mahtavat opettajat ja henkilökunta. Peruskoulun voi käydä eskarista ysiin samoissa tiloissa tuttujen ja turvallisten ihmisten ympäröimänä. Muuttoliikenne taitaa tosiaan olla Anttolaan päin, oppilasennustekin on tänä vuonna ylittynyt kymmenellä oppilaalla. Lisääkin mahtuu oppilaita ja kaikki otetaan avosylin vastaan.
Änd äksön
Anttola on lapsiperheille mainio paikka olla ja elää. Perheen pienimmät huomioon ottaen syksyllä peruskorjattiin ja uusittiin Laaninpuiston leikkipuisto satamassa eli aivan kylän keskustassa.
Lapsille on erilaisia liikuntamahdollisuuksia. Anttolan Urheilijat vetää Spurttis-kerhoa, missä kokeillaan eri lajeja. On suunnistusta, sählykerhoa, futiskerhoa, kesäpesistä ja talvella jääkiekkoa. Oman elämänsä kimiräikkösille ja emmakimiläisille on Formula Karting -rata Kääriälässä. Kesäaikaan siellä järjestetään vapaita harjoituksia, joihin pääsee testaamaan ajotaitojaan.
Hiihtämistä pääsee harjoittelemaan urheilukentällä, missä latu on kentän ympäri. Kun rohkeutta on riittävästi haettu kentältä, voi hiihdellä reilun kilometrin pituista valaistua latua kentän ympäristössä. Haastavampaa reittiä etsivälle löytyy keskustan tuntumasta myös Hallavuoren valaistu latu, noin 3,5 kilometriä. Ladun varrella on myös esteetön laavu, missä pääsee paistamaan makkaraa ja nauttimaan vaikka paahdettuja vaahtokarkkeja.
Avantouintipaikka on suunnitteilla kylän tuntumaan ja kyläyhdistys opastaa vaikka saippuan teossa tarvittaessa.
Kesäaikaan Saimaa tarjoaa kauneutensa lisäksi monia eri mahdollisuuksia, vain taivas on rajana. Jos ei muuta, niin menee Vitjasen laiturille katsomaan auringonlaskua.
Kaiken kaikkiaan Anttola on erästä paikallista lainaten, lähipatikoitsijan paratiisi. Tarjolla on Neitvuorta, Rakokalliota, Hallavuorta ja Anttolanhovin aluetta luontopolkuineen, mikä onkin ihan oma tarinansa.
Täällä saa olla maalla ja pienellä kylällä, mutta tarvittaessa Mikkeliin ajaa töihin tai kaupoille 20 minuutissa. Bussejakin kulkee suhteellisen hyvin, jollei autoa omista. Anttolasta löytyy ruokakauppa, huoltoasema, mistä saa lounasta, pikaruokaa tai vaikka jouluruuat tilattuna, apteekki, kirjasto, parturipalvelut, leipomo, ratsastuskoulu ja paljon pienyrittäjiä, jotka palvelevat tarpeen mukaan.
Näin joulun alla kuusijuhlan lähestyminen näkyy katukuvassa. Anttolan aluejohtokunta hankki hienot valot sekä pääkadun varrelle että Laaninpuiston kuuseen. Täällä järjestetään pikkujouluja, joulumyyjäiset seurojentalo Koivulassa ja kylätalolla, joulukonsertti kirkossa ja kauneimpia joululaulujakin pääsee laulamaan ja kuuntelemaan.
Joulu. Se saapuu joka vuosi.
Nykyään tulee sellainen olo, että kaupoissa alkaa joululaulut soida jo lokakuussa.
En ole koskaan ollut jouluihminen. Joulun aika on minulle ollut aiemmin työntäyteinen ja viimeiset 10 vuotta pitämättömien pekkasten vapaapäiviä. Lapsuutta kun muistelee, niin jouluaattona syötiin, käytiin saunassa ja joulupukki kävi. Joulupäivä ja Tapaninpäivä otettiin rennosti, Tapanina käytiin tietenkin hevosella ajamassa, mutta siinäpä ne suurimmat.
Olen 23 vuotta ollut omillani, alkuun itsekseni, sitten ympärille kasvoi perhe. En ole koskaan laittanut kynttilöitä ja kerniliinaa kummemmin joulua kotiin, koska aatto ja joulupäivä vietettiin vuorovuosin minun ja mieheni vanhempien luona. Tapanina syötiin sitten jo pizzaa, koska jouluruuat tuli jo korvistakin. Kaappeja en ala siivoamaan, kun ei kukaan kuitenkaan vietä jouluaan siellä. Monille jouluvalot tarkoittavat joulua, minulle ne tarkoittavat pihavalaistusta pimeän aikaan marraskuusta helmikuulle.
Joulu on meillä lomailun ja rauhoittumisen aikaa, lapset nauttivat joululomasta, käyvät sukulaisten ja kavereiden luona. He ovat jo sen verran isoja, että pari isompaa lahjaa riittää ja nekin he kertovat itse mitä haluavat. Yleensä jotain tarpeellista.
Herkkuja on siinä monenlaista…
Ainut joulutehtävä, mikä saa minut ”syttymään” on leipominen. Varsinkin lasten kanssa, voi sitä riemua ja intoa! Pipareita, torttuja, glögijuustokakkua, maustekakkua, piparkakkumokkapaloja, ihan mitä vaan herkkuja keksitäänkään! Tuotokset katoavat jos ei samana, niin viimeistään seuraavaan iltaan mennessä. Jouluruuat tehdään yhdessä äitini ja tyttäreni kanssa. Salaatit, laatikot, karjalanpaisti, kalat, ja kaiken kruunaa kinkku. Sitä odotellessa… Toivotan hyvää joulun odotusta sinullekin!
Lopuksi vielä sloganiin ”Äkkiä Anttolassa”. Slogan on mielestäni hyvä ja suosittelen kokeilemaan. Omalle kohdalle se ei satu, sillä olin elämäni ensimmäiset 18 vuotta täällä ja nyt paluumuuttajana palasin juurilleni.
Enkä taida täältä lähteä kuin puupalttoossa mullan alle.
Liisa Kokko
paluumuuttaja, äkkiä takaisin Anttolassa
Teksti ja kuvat: Liisa Kokko
Asiavirhe korjattu 3.1.2022: Asukasyhdistys korjattu Anttolan aluejohtokunnaksi.