Toukokuu 2000 toi elämääni ison muutoksen. Muutin perheeni kanssa pääkaupunkiseudulta Juvan maaseudulle, Narilan kylälle – mummolan maisemiin.
Olen kasvanut ”täysi-ikäiseksi” juvalaiseksi. Kuten synttärihetkissä on tapana, muistelen himppasen menneitä ja pohdiskelen tätä eloa ja arkea, maalla asuvan näkökulmasta.
Itä-Suomesta lähteneenä, minulla oli vahva tunne, että Itä-Suomeen vielä palaan. Juvaan itsessään ei ollut mitään yhteyttä, mutta lapsuuden mummola sijaitsi Juvan naapurikunnassa.
Juvan erinomainen sijainti 5 tien varressa, oli houkutteleva. Muuttopäätökseen vaikutti varmasti moni asia, mutta suurimpana kaikista se, että kaipasin lähemmäksi luontoa ja ihmistä. Lapset olivat tulossa kouluikään ja se oli sitten se viimeinen liikkeelle paneva voima.
Arjen helppous
Kun vertaan elämääni Helsinki-Vantaan ympäristössä elämääni Juvalla, nousee aina ensimmäisenä ajatus arjen helppoudesta. Olen sen täällä todeksi elänyt.
Maailma on muuttunut kuluneiden vuosien aikana, mutta koen, että positiiviset asiat ovat edelleen olemassa. Ne vahvistavat ajatuksen, että elämä maaseudulla tai kasvukeskusten ulkopuolella tuo arkeen helppoutta.
Positiivisia asioita ja arjen luksusta ovat esimerkiksi koulujen ja luokkien koko, toimivat kunnalliset terveyspalvelut, loistavat vapaa-ajan palvelut, erinomaiset harrastusmahdollisuudet, terveellinen lähiruoka, sopivan kokoiset ruoka- ja vähittäiskaupat sekä yhteisöllisyys.
Yrittäjälle sijainnilla on väliä
Nyt lapset ovat kasvaneet aikuisuuteen ja kotini on Juvan Härkälässä, Uustuvan tilalla. Meillä on lihatila, jonka tuotannosta vastaa puolisoni.
Itse toimin yrittäjänä ja toimistoni sijaitsee kotonamme. Nettiyhteydet ja erilaiset verkon kautta käytettävät palvelut mahdollistavat hienosti etätyön tekemisen. Liikun autolla Etelä-Savon alueella ja toisinaan myös muualla Suomessa, joten Juvan hyvällä sijainnilla on tässä kohtaa suuri merkitys.
Emme ole yksin
Inhimillisyys on minulle tärkeä arvo. Koen tämän arvon toteutuvan vahvasti juvalaisessa elossa ja tekemisessä. Täällä naapuriin voi olla välillä fyysisesti pidempi matka, mutta silti koen olevani lähempänä ihmistä. Meillä on tilaa ympärillä, mutta emme ole yksin.
Maailman kehittyessä teknisempään suuntaan, uskon, että ihmisillä kasvaa tarve olla lähempänä luontoa. Löytää tässä kaikessa muutoksessa sopiva tasapaino. Meillä täällä luonto on ihan konkreettisesti läsnä ja se tasapainottaa hektistä ja teknistä elämää!
Kuvat ja teksti:
Mirjami Laitinen, 44v.
Miikku Oy, yrittäjä
Juva