Mie muutin Mikkeliin!

Muutama vuosi sitten elämäni meni uusiksi. Oli aika haistella uusia tuulia sekä alan vaihdon että kotikaupungin suhteen. Valitsin koulun ja mahdollisen tulevan kotikaupungin tarkan harkinnan jälkeen ja sain kutsun pääsykokeisiin Mikkelin Xamkiin. Juhannuksen tienoilla tuli odotettu viesti, pääsin opiskelemaan yhteisöpedagogiksi!

Mikkeli ei ollut minulle kaupunkina tuttu. Kokemus Mikkelistä oli jäänyt vuosia sitten tapahtuneisiin Visulahden vierailuihin matkalla mummolaan.
Mikkelin valintaan vaikuttivat sopiva välimatka, rautatie ja vankila. Kyllä, vankilassa työskentely on edelleen yksi haaveistani, toistaiseksi toteutumaton, mutta mikäs kiire tässä. Tykästyin kaupunkiin heti ensinäkemältä. Oli kaunis, lämmin päivä, ihmisiä paljon liikkeellä, joku tapahtuma Kirkkopuistossa ja tunnelma leppoisa ja positiivinen.

Asunto järjestyi sujuvasti Moasin kautta. Täyttelin hakemuksen netissä ja sain juuri sen kaksion, jota toivoin. Moasilla on todella selkeät sivut ja asunnoista pohjapiirustukset, joten on helppo katsoa, mikä vastaa omia tarpeita ja on sopivan matkan päässä koulusta ja muista palveluista.
Palvelu on muutenkin asuntoasioissa ollut loistavaa. Erityiskiitokset Ismolle, joka on neuvonut ja auttanut aina, kun olen jotain pähkäillyt. En löytänyt kiskoihin sopivia verhonipsuja mistään ja laitoin sähköpostia Ismolle, että mistä ihmeestä nämä on hankittu? En edelleenkään tiedä hankintapaikkaa, mutta viestin jälkeen löysin postilaatikostani ison pussillisen nipsuja. 😊

Mikkelissä tapahtuu! Olin aivan hämmentynyt siitä, että täällä on oikeasti tapahtumia jopa niin, että joutuu miettimään, mihin menee, kun kaikkiin ei ehdi. Toki korona-aika rajoittaa, ja se on ymmärrettävää, mutta normaalitilanteessa on kaikkea mahdollista. Siitä pitävät huolen aktiiviset opiskelijajärjestöt ja muut tahot.
Livekeikkoja rakastan. Saan niistä virtaa. Näihin muutamiin vuosiin mahtuu monta pienempää ja suurempaa keikkaa, joista on hyviä muistoja. Toivon että pian voidaan palata tilanteeseen, jossa sekä paikalliset artistit että muualta tulevat esiintyjät voivat turvallisesti keikkailla. Teitä on ikävä!

Järvimaisema Mikkeli.
Luonnon taidetta Säynätissä.
Upeita puita Mikkelissä.
Maisemaa lähes Mikkelin keskustassa.

Luonto on toinen energian tuoja. Luonnossa sielu lepää ja Mikkelissä luonto on lähellä. Saimaan kauniit rannat, metsiä, luontopolkuja, paljon mahdollisuuksia. Pakkaan usein joko päivärepun ja lähden päiväksi ulos, tai riippumaton ja vietän yön ulkona. Hyvää vastapainoa opinnoille. Luonnossa vain on helpompi hengittää, nollata ajatukset ja keskittyä ympäristöön. Meillä on paljon kauneutta ympärillä. Pidetään siitä yhdessä huolta.

Opintojen kolmas vuosi siis alkoi juuri poikkeustilanteessa, kuten kaikilla muillakin. Opiskelukäytännöt on hiukan muuttuneet, mutta opiskelu on sujunut hyvin.
Xamk on ottanut opiskelijahyvinvoinnin todella asiakseen. Aina löytyy ihminen, johon saa yhteyttä, kun tulee pulmia tai ihan vaan joku asia mietityttää. Opettajakunnalle ja muulle henkilökunnalle iso kiitos hyvästä työstä. Eihän tämä aina ruusuilla tanssimista ole ollut, mutta teidän tuellanne on eteenpäin menty.

Nina Laaksonen Neitvuorella Mikkelin Anttolassa.
Neitvuorella Mikkelin Anttolassa.

Murrekin on kuulemma tarttunut! Itsehän en sellaista huomaa, mutta kun menen käymään kotikaupungissani niin ystävät kainosti huomauttavat asiasta. Hassua, mutta tykkään siitäkin.
Olen aina ollut levoton sielu, maailma on vetänyt puoleensa, aina on ollut mielessä joku uusi paikka tai maailmankolkka, joka pitäisi päästä näkemään. Olen muuttanut usein, en ole oikein mihinkään juurtunut.
Nyt en ole lähdössä minnekään, tai jos lähdenkin, niin palaan. Koti on siellä, missä sydän on, sanotaan. Sydän on nyt täällä, Mikkelissä. Se on mikkeliläisten ansioita. Tunsin itseni tervetulleeksi alusta asti.
Olen jo pikkuisen odotellut, koska levottomuus valtaa mielen, mutta ei. Tämä oli rakkautta ensi silmäyksellä. Jos rakastumisvaihekin kestää vain pari vuotta, niin ei sekään enää selitä tätä.
Mikkelistä on tullut koti.

 

 

Nina Laaksonen
levoton sielu, jonka sydän juurtui Mikkeliin
3. vuoden yhteisöpedagogiopiskelija, Xamk, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu

Teksti ja kuvat: Nina Laaksonen