Pienet kaupungit – parasta, mitä maailma ihmisiltä voi odottaa

Pienet kaupungit – parasta, mitä maailma ihmisiltä voi odottaa

Urbaanina legendana kiertää sanonta ”Etelä-Savoon ei muuta kuin entiset eteläsavolaiset”, mutta tämä ei ole totta, todistettavasti.

Tämän tiedän varmasti siksi, koska syntyjään kainuulaisena olen itse muuttanut hyvän elämän perässä Mikkeliin kaksi tai itseasiassa kolme kertaa, koska Ristiinakin lasketaan nykyään Mikkeliksi. Miksi kolme? Koska välillä elämä on vienyt töiden ja koulutuksen merkeissä muille seuduille, mutta mahdollisuuden tullessa olen mielelläni palannut takaisin. Myös kantahämäläinen puolisoni on muuttanut kaksi kertaa Mikkeliin! Ainakaan meidän perheen osalta legenda ei ole siis totta, vaan pidämme Mikkeliä mitä mainioimpana asuinpaikkana, jonne ei-eteläsavolainenkin voi kotiutua.

Lähipiiristä tunnen lisäksi monia muitakin mikkeliläisiä perheitä, joista molemmat aikuiset ovat muualta kuin Etelä-Savosta kotoisin. Tällaisia tapauksia on niin nykyisestä kuin aiemmista työyhteisöistä sekä muista piireistä. Kyllä Mikkeliin muutetaan, jos töitä on tarjolla.

Kaikista oleellisinta onkin luoda ja tuoda esiin työpaikkoja, kun haluamme kivan kaupunkimme vetävän puoleensa myös uusia ihmisiä. Töiden perässä ihmiset tänne etupäässä muuttavat. Työpaikkoja syntyy etenkin yrityksiin, niin uusiin kuin kasvaviin yrityksiin. Yritystoiminnan varaan meidän elinvoima rakentuu nyt ja tulevaisuudessa. Julkinen puoli hoitaa välttämättömyyden ja tulee jatkossa jopa supistumaan?

Uusien ja toimivien yritysten lisäksi Mikkeliin muuttaa yrittäjiä yrityksensä kanssa ja se jos mikä on hienoa! Mikkelin seutu on vetänyt puoleensa esimerkiksi merkittävän määrän yrittäjiä pääkaupunkiseudulta. Toki tänne muutetaan myös muista syistä, kuten opiskelemaan ja eläkepäiville, jotka nekin ovat yhtä arvokkaita perusteita. Ja lisäksi vapaa-aikaa viettävät ihmiset vaikuttavat aktiivisesti ympäristöönsä. Leipäpuun lisäksi muita jatkuvaa ja positiivista viestintää ansaitsevia asioita ovatkin esimerkiksi vapaa-ajan palvelut sekä lasten ja nuorten palvelut, koska myös työhön tulevat haluavat näiden olevan kunnossa.

Mikkelistä asuinpaikkana meidän on syytä olla ylpeitä, täällä on paljon hyvää ihmiselämälle ja näistä kannattaa viestiä myös potentiaalisille tuleville mikkeliläisille. Ensinnäkin, puolisoani lainaten, kaupunkimiljöö on ihana. Tämä tarkoittaa käytännössä toimivaa ja tiivistä kaupunkirakennetta, etenkin toimivaa ja kivan näköistä keskustaa. Itse olen samaa mieltä, sillä näkökulmalla ja kokemuksella mitä muun muassa Joensuussa, Lappeenrannassa, Jyväskylässä, Kouvolassa ja Sveitsissä asuneena olen kerännyt.

Hyvän, toimivan ja tiiviin kaupunkikeskustan lisäksi täältä löytyy mitä mainioimmat harrastusmahdollisuudet, upea järviluonto, riittävät palvelut ja kaikkea mitä me mikkeliläiset toki jo tiedämmekin, jos vain muistamme nähdä metsän puilta. Kolmatta lasta odottavana isänä pidän hyvin merkityksellisenä myös lapsille järjestettävien tapahtumien määrää, johon on syytä olla tyytyväinen.

Ulkopuolista tukea yllä oleville itsekehuisille näkemyksille voidaan hakea Halavalta ja Obamalta. Tulevaisuustutkija Halavan mukaan pienet kaupungit ovat parasta, mitä Suomessa on saatu aikaan ja siitä voitaisiin tehdä vaikka vientituote! Moni varmasti yhtyy tähän näkemykseen jaloillaan eli muuttamalla pienkaupunkiin, jos vain elinkeino löytyy.

Barak Obama puolestaan toteaa pienkaupunkien olevan juuri sitä mitä maailma toivoo ihmiskunnalta, optimaalisinta ei ole siis runsas haja-asutus tai jättikaupungit, vaan pienkaupungit. Näin mikkeliläisenä myös kosmopoliitin edellä olevaan näkemykseen on helppo yhtyä – eikö vaan?  Silloin meidän kannattaa myös viestiä siitä, positiivisesti!

Lopuksi on muistettava, että juuri ihmiset ja heidän välinen vuorovaikutus tekevät kaupungin, maantieteelliset rajat vasta hallinnollisen kunnan. Siksi juuri meidän ihmisten täytyy pitää huolta Mikkelin elinvoimaisuudesta, runsaalla yhteistyöllä.

Tervetuloa Mikkeliin!

Petri Pelli
moninkertainen Mikkeliin muuttaja, joka työskentelee Mikkelin elinvoiman eteen MikseiMikkeli:n leivissä.

 

Teksti ja kuvat: Petri Pelli