Muistan sen lumeen ja pakkaseen kääriytyneen tammikuun illan kuin eilisen: olin saapunut alkuillasta Mikkelin Kalvitsaan viikonlopun viettoon ja asettunut taloksi. Pihasaunan pesässä humisi tuli ja kuuma höyry kipristi kumaraan. Istuin saunan lämmössä, ihan hiljaa, löylyn lämpö iholle painautuneena, kunnes tuumin: ”Pitäisikö muuttaa maalle?”
Ei kuulosta ihmeeltä, mutta sitä se totisesti oli. Vielä vuotta aikaisemmin, parinkymmenen Helsingissä vietetyn vuoden jälkeen, en ollut valmis edes kuvittelemaan maalle muuttamista, saati vakavissani keskustellut kenenkään kanssa mahdollisuudesta elää muualla kuin pääkaupunkiseudun sykkeessä.
Mutta elämä kulkee polkujaan. Minut se pakotti kohtaamaan katseensa silmästä silmään: kaatoi ensin sairasvuoteelle, ohjasi sitten opintovapaalle ja lämmitti lopulta vielä saunan.
Nyt olen asunut vakituisesti Haukivuoren naapurissa Kalvitsassa kevättalvesta 2017. Ja mikäs täällä ollessa, metsän sylissä ja marjamaiden äärellä. Kaksi japaninpystykorvaa, Piki ja Musti, nauttivat maalaiselämästä, eikä kaksilahkeisiakaan puhdas ilma, puutarhanhoito ja leppoisat naapurit suinkaan ole häirinneet.
Pääkaupunkielämään verrattuna elämisen tahti on aivan toinen, inhimillisempi. Poissa ovat metron aamuruuhkat, kanssakiirehtijöiden kireät ilmeet ja askelten kiivas tahti. Nykyisin aikaakin tuntuu olevan enemmän, eikä vähiten siksi, että jokaviikonloppuinen ajorupeama Vuosaaresta Kalvitsaan jäi taakse. Raha riittää enempään, sillä elämisen hinta on täällä edullisempi kuin mitä se ruuhka-Suomessa oli. Haukivuorella on muuten kuvattu aiheesta mainio videoklippikin, kannattaa käydä katsomassa.
Ei maalla eläminen pelkästään mitään unelmahuttua ole, sillä jostain pitää ihmisen myös elantonsa hankkia. Kandintyöni valmistuttua ja opintovapaan päätyttyä alkuvuonna 2017, pääsin töihin Juvan kunnan matkailuassistentiksi – ja samalla tiellä olen edelleen.
Juvalla olenkin viihtynyt hyvin. Työyhteisö toivotti junantuoman etelänheiton lämpimästi tervetulleeksi. Ihmiset ovat välittömiä ja ystävällisiä, ja kylillä tulee pysähdyttyä juttusille moneen kertaan viikon mittaan.
Eikä ympäröivissä kohteissakaan ole valittamista. Etelä-Savon vanhan emäpitäjän historia on läsnä Juvan museoissa, Pattoin perintötalossa ja Gottlundin tuvalla. Luonnonrauhasta voi nauttia vaikkapa Oravareittiä meloen ja erämaisen Luonterin alueella Saimaa Geopark-kohteisiin tutustuen.
Joskus pitää vain uskaltaa heittäytyä. Itse olen tyytyväinen, että uskalsin tehdä niin, jättää ruuhkat taakse ja muuttaa maalle ihmisten pariin.
Tervetuloa Juvalle!
Rauli Koistinen
Juvan kunnan matkailuassistentti
Kuvat: Rauli Koistinen ja Juva