Se perinteinen tarina: Pääkaupungin kiireestä Saimaan rauhaan

Se perinteinen tarina: Pääkaupungin kiireestä Saimaan rauhaan

Minulle Mikkeli oli täysin vieras kaupunki, kun hain täältä töitä vuoden 2014 syksyllä. Puolisoni on kotoisin Varkaudesta ja opiskeli aikanaan vuoden Mikkelissä. Siitä vuodesta hänelle jäi hyvät muistot, joten Mikkelistä alkoi muodostua yksi vaihtoehto uudeksi kotipaikaksi, kun mietimme seuraavaa siirtoa elämässä, pois pääkaupunkiseudun ruuhkista ja kiireestä.

Kriteerimme uudelle kotikunnalle eivät olleet kummoiset. Halusimme lähemmäksi edes toisen vanhempia ja sukulaisia, joten päätimme asettaa tavoitteeksi työpaikan löytymisen toiselle meistä joko Kuopiosta, Jyväskylästä tai Mikkelistä. Itse olen kotoisin Keuruulta, Keski-Suomen sydämestä ja järvien keskeltä, joten kaikki vaihtoehdot tuntuivat houkuttelevilta, kiitos luonnon läheisyyden, vesistöjen runsauden ja sopivan kokoisen keskustan.

Mikkeliä puolsi puolison historian lisäksi myös hyvät kulkuyhteydet. Kaupungista on nopea siirtyä pääkaupunkiseudulle sekä lentokentälle, joten työskentely siihen suuntaan onnistuisi kenties tulevaisuudessa helpommin täältä kuin vaikkapa Kuopiosta. Jennin vanhemmille on matkaa vajaa 100 kilometriä ja Keuruulle, lastemme toisten isovanhempien luokse, on vajaat 200 kilometriä.

Ensi alkuun ei ollut ollenkaan varmaa, että Mikkeli tulee olemaan lopullinen sijoittumiskohteemme. Onnekseni sain kuitenkin vakityöpaikan mielekkäältä alalta ja pääsin nopeasti työpaikan kautta kiinni pieneen verkostoon. Jenni jäi vielä Espooseen, sillä hänelle ei ollut vielä löytynyt töitä, joten muutaman kuukauden ajan ajelimme viikonloppuisin jompaankumpaan suuntaan vierailulle. Mikkelin Alueen Harrasteliigat eli MAHL:n toiminta tarjosi tekemistä iltoihin ja viikonloppuihin, kun harrastusporukat jäivät pääkaupunkiseudulle. MAHL on varmasti toiminut monelle muullekin uudisasukkaalle ja paluumuuttajalle erinomaisena paikkana luoda verkostoja ja löytää uusia tuttavuuksia työpaikan ulkopuolelta.

Lokakuun lopussa tuli täyteen viisi vuotta yhteisessä kodissamme Mikkelin Tupalassa, eikä meillä todellakaan ole hinku pois Mikkelistä. Vaikka mielekkäitä töitä on aika ajoin ollut haastavaa löytää meille molemmille, on kaupunki ottanut omakseen hyvillä peruspalveluilla ja riittävällä tarjonnallaan. Ainakin meidän perheen vanhemmille sekä 3- ja 1-vuotiaille lapsille on löytynyt laadukkaan elämän edellytykset Mikkelistä.

Mikkeliläisillä on paljon syitä olla ylpeitä kotikaupungistaan: meillä on laadukkaat ja hyvät peruspalvelut, upea keskussairaala, viihtyisä ja eloisa kaupunkikeskusta toreineen ja kauppakeskuksineen, pääsarjatason jääkiekkoa, nousujohteista jalkapallokulttuuria, teatteri, konsertteja, hyvät harrastusmahdollisuudet lapsille ja aikuisille. Tätä viestiä jokaisen pitäisi omassa verkostossaan viedä eteenpäin, jotta kaupunki säilyisi mielenkiintoisena paikkana muuttaa. Kaupungin päättäjien ja kehitysyhtiöiden tehtävänä on sitten mahdollistaa työpaikkojen luominen ja laadukkaat vaihtoehdot asumiselle, jolloin Mikkelin kaupungin tulevaisuuskin viihtyisänä asuinpaikkana on turvattu.

Tervetuloa Mikkeliin!

Mikko Oksanen
tyytyväinen uudisasukas

Teksti: Mikko Oksanen
Perhepotretin nappasi Pihla Liukkonen / Kontrastia