Mutkien kautta olen Etelä-Suomesta päätynyt Mikkeliin vuonna 2001 opiskelemaan ja tarkoitus oli, että opintojen päätyttyä siirtyisin taas eteenpäin, mutta elämä rakentui tänne ja hyvä niin. Mieheni on asunut koko ikänsä Mikkelissä.

Kun etsimme ensimmäistä yhteistä kotiamme vuonna 2012 oli selvää, että kumpikin halusimme maaseudulle asumaan. Kuten aina, asioilla on tapana loksahdella kohdilleen ja onnekkaiden sattumien kautta uusperheemme muutti Mikkelin Anttolaan.

Ensimmäisinä vuosina ainut kiinnityskohta kylään ja kyläläisiin oli koti, koska kävimme töissä kaupungissa ja perheen päiväkoti-ikäinen oli myös kaupungissa päiväkodissa. Vuonna 2015 perheemme kasvoi ensimmäisellä yhteisellä lapsellamme ja samaan aikaan päiväkotilainen siirtyi eskariin Anttolaan. Vauvan kanssa osallistuin seurakunnan perhekerhoon ja muskariin ja tätä kautta pääsin vihdoin tutustumaan enemmän muihin anttolalaisiin. Oli ilahduttavaa, kun tajusin, että kaupassa käydessä sain tervehtiä tuttuja ihmisiä 😊. Anttolassa asuu paljon ”syntyperäisiä” ja sitten toki paluumuuttajia, jotka ovat maailmalla käydyn kiepaisun jälkeen palanneet kotiseudulle. On ollut hyvä huomata, että näin ”ei kenenkään paikallisen tyttönä” on mahdollista kuitenkin kotiutua ja juurtua pienelle paikkakunnalle.

Anttola on sievä pieni kylä, mutta pienuudestaan huolimatta hyvin vireä ja ennen kaikkea turvallinen. Kun kysyy Anttolassa asuvien mielipiteitä siitä, mikä Anttolassa on parasta, ensimmäisenä lähes poikkeuksetta kaikilla nousee esiin turvallisuus. Turvallisuuteen ja yhteisöllisyyteen linkittyy myös ”koko kylä kasvattaa” -ajatus, josta kovasti pidän. On hyvä, että kouluikäiset lapset saavat turvallisessa ympäristössä laajentaa elinpiiriään ja saada tunnetta itsenäistymisestä. Ei ole lainkaan pahitteeksi, että kutakuinkin kaikki tuntevat toisensa, jolloin lapset ovat aina jonkun valvovan silmän alla. 😊
Yhteisöllisyys onkin mielestäni myös yksi Anttolan kantava teema, eikä tätä yhteisöllisyyttä vähiten lisännyt useat vuodet, jolloin koulua käytiin parakeissa. Vuoden 2020 alussa odotus palkittiin, kun Anttolaan valmistui uusi yhtenäiskoulu ja helmikuussa saatiin käyttöön myös uusi liikuntahalli. Lisäksi Anttolassa toimii oma päiväkoti.

Anttolassa toimii useita aktiivisia toimijoita, mm. asukasyhdistys, aluejohtokunta, Martat, MLL, seurakunta yms. Tahot niin yhdessä kuin erikseen järjestävät erilaisia tapahtumia ja toimintoja ympärivuoden, ylläpitäen näin kylän elinvoimaisuutta ja yhteisöllisyyttä.  Tapahtumien avulla pyritään tarjoamaan jokaiselle mahdollisuutta osallisuuteen ja yhteenkuuluvuuteen. Anttolassa olemme olleet jo hieman aikaamme edellä, koska esimerkiksi nyt Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamk:in Hyvinvoiva asukas -hanke pyrkii vahvistamaan asuinalueiden yhteisöllisyyttä ja osallisuutta Etelä-Savossa, ko. valmennus toteutuu myös Anttolassa.

Anttolasta puhuessa ei voida unohtaa Saimaan sineä ja luonnon jylhää kauneutta. Näin kaupunkilaistytölle ne ovat edelleen hyvin sykähdyttäviä ja voimaannuttavia elementtejä. Anttolassa on myös tilaa hengittää, mahdollisuus asettua asumaan kylälle tiiviimpään yhteisöön tai sivummalle, jolloin naapurit ovat vain pieni valonkajastus kotimatkan varrella. Jälkimmäinen sopii minulle (ja oletettavasti koko meidän perheelle) enemmän kuin hyvin.

Edelleen kuljemme kaupungissa töissä, mutta työmatkaan kuluu vain vajaa puoli tuntia, lähes sama aika kuin kaupungin toiselta laidalta toiselle klo 8 ruuhka-aikaan. (Toki voimme olla montaa mieltä, onko meillä näillä leveysasteilla edes ruuhkia). Eli ei tämä satamasi Saimaalla ole mitenkään liian syrjässä tai kaukana kaupungista 😊.

Anttola antaa hyvän ja turvallisen paikan asua koko perheelle, tervetuloa!

Heli Pöllänen
anttolalaistunut kaupunkilaistyttö, jonka perheeseen kuuluu aviomies ja viisi lasta

Teksti ja kuva: Heli Pöllänen