Pertunmaa on siitä erikoinen paikka, että lukemattomat vitostien käyttäjät ajavat sen läpi ja pysähtyvät siellä sijaitsevalla Suomen suosituimmalla ABC:llä kuitenkaan koskaan tiedostamatta, että ovat koko paikassa.
Minulla on ollut vuosikausia mangusti-patsas, joka on peräisin Kuortin ABC:ltä. Kyseessä ei ole varsinaisesti mikään Michelangelon David, vaan enemmän sellainen, jonka lapsi voisi ostaa. Ja lapsihan sen ostikin matkalla kotiin ukin ja mummin kanssa.
Pertunmaa on helppo ohittaa, kun on matkalla jonnekin muualle. Jonnekin isompaan.
Itse kävin lähes 10 vuotta sitten katsomassa kissoja ja sitten hieman myöhemmin ne hakemassa, koskaan tajuamatta, että olin Pertunmaalla. Jos ollaan rehellisiä, niin olin ollut Pertunmaalla töissä jo useamman kuukauden ja ajanut kissatalon ohi melkein joka päivä, mutta en yhdistänyt sitä siihen kissataloon, mistä olin kissat hakenut. Puolustuksekseni pitää sanoa, että tulin paikoille marraskuussa eli liikuin käytännössä ainoastaan, kun oli pimeää.
Nyt kun olen tutustunut paikkoihin, niin pystyn paremmin kertomaan, kuinka Pertunmaa-kokemuksesta saa enemmän irti ja miksi sellainen kokemus ylipäätään kannattaa hankkia. Olit sitten matkalla muualle tai vapaa-ajanasukas, joita Pertunmaalla on runsaasti.
Tällaisia kokemuksia ovat vaikka käynti Heposalmen tulipaikalla paistamassa jotain kivaa avotulella, hienoissa maisemissa. Matkalla voi tarkastella majavien rouhimia runkoja ja ennen kaikkea pähkäillä, että ei ihan kaikkien ulkoilureittien varrella tapaa harjoitusravirataa. Mutta siellä se on. Pertunmaalla menee muutenkin teitä ristiin rastiin, mutta runsaiden vesistöjen vuoksi reitit eivät todellakaan ole mitään rengasreittejä eli kannattaa varautua seikkailemaan.
Ei Pertunmaakaan silti mikään Shangri-La ole, eikä siellä ihmiset juo vettä pulppuavista lähteistä ja puhu eläinten kanssa. Vesi tulee hanasta, kuten muuallakin ja eläimet tekevät eläinten juttuja, kuten olettaa saattaa. Mutta muutamia aika hyviä juttuja Pertunmaalla on.
Voisi sanoa, että Pertunmaa on keskellä ei mitään ja samalla keskellä kaikkea. Siellä on rauhaa, mutta varsin siedettävä matka moneen paikkaan. Helsinki, Lahti, Heinola, Jyväskylä ja Mikkeli ovat ihan iskuetäisyydellä, jos nuo ilmeiset paikat mainitsee alta pois.
Tämä etäisyysasia onkin isoin syy, miksi itse käyn Helsingistä käsin Pertunmaalla töissä. Onhan matka pitkä, eikä tällaista työmatkaa kukaan joululahjaksi pyydä. Mutta kyllä sen kanssa pystyy elämään, kun yhdistää siihen mökin Mikkelissä, mikä toimii viikoittain tukikohtana. Pystyn hyvin myös kuvittelemaan henkilön, jolla on toimisto Stadin ytimessä, jossa käy päivän kaksi viikossa – ei mitään estettä tehdä tällaistakin Pertunmaalta käsin. Näin kesällä matkaan menee alle kaksi tuntia. Ja matkat voi ottaa haltuun hyötykäytölle eli äänikirjat ja podcastit. Sivistä itseäsi, opi uutta tai viihdy. Kaikki onnistuu ratin takana. Tänä vuonna itselläni on mennyt jo yli 80 äänikirjaa. Tiedon omaksumista ei voi estää.
Pertunmaa on myös mahdollisuus. Jos haluat asua nelos-vitostien varrella omakotitalossa, niin voin vannoa, että talo on edullisempi hankkia Pertunmaan leveysasteilta kuin tien alkulähteeltä Kumpulan ja Arabian hoodeilta. Ja vaikka tie on sama, niin se on kyllä eteläisessä päässä takuulla äänekkäämpi. Sitä paitsi tontti ja talo vesistön äärellä ei äkkiseltään kuulosta lainkaan hullummalta ajatukselta. Kerrostalojen perässä ei Pertunmaalle kyllä kannata tulla, sillä vaikka sellainen löytyy, mielestäni se on kyllä enemmänkin hieman korkeampi rivitalo. Mutta mennään kerrostalolla.
Luonto ja rauha löytyvät kivenheiton päästä, vaikka olisi umpisurkea heittäjä. Pertunmaa on myös niitä paikkoja, missä ihmisiä mennään etsimään paikoista, missä ihmisiä on. Kuten kesäisin torilta. Muuten kyllä onnistuu rauhassa oleminen ilman suurempia haasteita. Niin maalla kuin vesillä.
Pertunmaa on pieni kunta ja siellä on pienen kunnan palvelut. Tämä ei ole ongelma, vaan asia, joka on hyvä tiedostaa. Pienuudesta voi kuitenkin tehdä vahvuuden ja siihen pyritäänkin jatkuvasti. Tällaisessa ihmisen kokoisessa kunnassa oman äänen saa kuuluviin ja yksittäisetkin kommentit esimerkiksi vapaa-aikatoimen somessa, voivat hyvin johtaa muutoksiin ja palveluiden parantamiseen. Alkaen heti. Tällaista ketteryyttä on vaikeampi toteuttaa esimerkiksi omalla kotipaikkakunnallani, missä en saisi varmaan koskaan vastausta sähköpostiini paikalliselta kollegalta, eikä puhelinnumeroa löytyisi mistään, vaan pitäisi mennä vaihteen kautta.
Pystymmekö toteuttamaan kaikki, mitä palautteiden ja yhteydenottojen kautta tulee? Tietenkään emme ja myös virheitä voi sattua, sähköposti jäädä vastaamatta tai puhelu mennä ohi. Mutta tahtotila on, että kaikki yhteydenotot pyritään noteeraamaan ja hoitamaan. Asenteena ainakin itselläni on, että miksi ei ja kaikkea voidaan kokeilla. Mahdollisuuksia esteiden sijaan.
Tämä on myös mökkiläisten ja satunnaisten kulkijoiden hyvä tietää. Palvelemme kaikkia tasapuolisesti ja kunnan vapaa-ajan palveluita pääsee käyttämään, oli kuntalainen tai ei. Tästä on usein epätietoisuutta, sillä isoissa paikoissa näiden asioiden suhteen ollaan usein jäykempiä. Rohkeasti vain yhteyttä, niin asia kuin asia on saatu hoidettua tai ainakin edistettyä.
Pertunmaa vaatii syvempää tutustumista sen paljon puhutun pinnan raapimisen sijaan, jos paikkaan haluaa päästä paremmin sisälle. Hait sitten mökkiä iskuetäisyydeltä etelän kaupunkien riennoista tai uutta tukikohtaa, missä voit viljellä luomusti korianteria ja muita yrttejä, mutta silti käydä palavereissa Aleksanterinkadulla ja hakemassa latten Starbucksista, niin Pertunmaa voi hyvinkin olla tutustumisen arvoinen kohde.
Pertunmaa voi hyvinkin olla uusi musta.
Sami Paavilainen
tutkimusmatkailija, seikkailija
Pertunmaan vapaa-aikasihteeri
Teksti ja kuvat: Sami Paavilainen