Rimmaa Mikkelin kanssa

Kuntien sloganit ovat pääosin tahattoman koomisia. Eniten verbaalista vetovoimaa tarvitsevat paikkakunnat, joiden asukkaiden keski-ikä alkaa lähennellä löylymittarin lukemia. Ei, nyt ei tarkoiteta kylmää saunaa. On siis otettava lusikka kauniiseen käteen ja laitettava soppatykki soimaan. Mikkeliläisten on turha työntää päänsä Jukureiden pukukopin suojaan ja hävetä: kyllä tänne muuttaa voi. Paikkakunnan luonto – eteläsavolainen järvimaisema – on itselleni tärkein vetovoimatekijä. Ja jonotuskammoisille tiedoksi: tilaa on, mutta se ei ole pois palveluista.

Mikkelin slogania on etsitty ja haettu pitkään. Voi sitä vahingonilon määrää, kun tarpeettomana poistetun Mikkelin läänin pääkaupunki oli joskus Myhäilevä Mikkeli. Eteläsavolaisia oli helppo vähätellä, sillä slogania kertoo rivien väleiltä, ettei kukaan tee siellä enää mitään. Myhäily tarkoittaa yhtä ja samaa asiaa jokaisessa Suomen kolkassa: omahyväisyyden aste on sitä luokkaa, että pelkkä myhäily riittää. Kääri siinä sitten hihat ja teeskentele tekijää – alueen lukuisia yrittäjiä ei tuollainen imartele.

Isot paikkakunnat eivät kaipaa houkuttavia iskulauseita: väkeä riittää itsekehutta. Esimerkiksi Pori pääsee ihon alle herättää myötähäpeää. Slogan kuulostaa pahalta punkkikesältä tai tarttuvalta jatsitaudilta, joten pitäkää Ässänne ja kauhea murteenne. Entä miten ovat asiat Janakkalassa? Suomen kasvukäytävän keskipisteessä. Huh huh. Tuota ei ole teetetty mainostoimistossa, vaan joku kunnassa asuva kankea insinööriprosaisti on unohtanut sormensa näppäinlaitumille. Se mikä sloganin hinnassa säästetään, menetetään sitten maineessa.

Yli 30 vuoden ajan minua on kehotettu keksimään slogan kotikaupungilleni. Viimeksi sen teki joku kaupungin ex-projektityöntekijä, joka tuli tökkimään sotakirjallisuustapahtuman kokkareilla kylkeen. Mies alkoi penätä, että mitkä kirjoistani sijoittuvat Mikkeliin ja että niiden tulisi ehdottomasti tapahtua Mikkelissä ja että on se nyt perkele, ettei yksi muka kirjailija saa edes lyhyttä slogania aikaiseksi… En nähnyt kenenkään myhäilevän, ja maisemista nauttien juoksin kotiin kirjoittamaan.

Ja siispä ohessa muutamia ilmaisia sloganeita.

Mieltä ja maisemia. Tavallisen ympäripyöreä ja melko persoonaton eli eräänlainen sloganeiden Tyyris Tyllerö, mutta Mikkelin kohdalla pitää paikkansa. Tällaisista mainostoimisto laskuttaa helposti 25 000 euroa, minä annan ilmaiseksi.

Tahtoa, tunnetta ja tilaa. Varuskuntakaupungin roolia ei karisteta vuosikymmenessä eikä kahdessa, eikä historiaa saa eikä pidä hävetä. Tämä slogan voidaan kirjoittaa myös iskevämmin näin, mutta siitä saattaa tulla joillekin vähän militantti vaikutelma: Tahtoa. Tunnetta. Tilaa. Muisti tarvitsee paikkoja ankkuroituakseen, ja meillä niitä on.

Laatua lisääntymiseen! Huumoria kannattaa käyttää, ja onhan etenkin lisääntymisen harjoittelu mainiota touhua. Lisääntymisen pitäisi luvata veroetuja, ilmaisia tontteja ja lapsiystävällistä elämää ja rutkasti varamummoloita.

Luojan kunta – Eedenin eteinen. Tässä ei valehdella, sillä joku on kaiken luonut tai ainakin rakentanut. Jos kaupunki alkaisi yhtä äkkiä saada satoja 15-henkisiä perheitä asukkaikseen, niin kyllä paratiisin portilla voisi muutamat kinkerit pitää.

Mikkelissä rimmaa. Huumorin ystäville mittatilaustyönä. Tiedetään kyllä, mikä rimmaa Mikkelin kanssa? Tarkoitan tietysti nikkeliä, ja samaisen alkuaineen vuoksi teräs ei ruostu. Tuollaisen sloganin kautta voi ajatella, että asiat sujuvat ja että täällä ollaan runollisen alkuvoimaisia.

Sloganeita saavat käyttää vuoteen 2063 asti vapaasti kaikki mikkeliläiset tai sellaiseksi aikovat. Lupa koskee myös lemmikkieläimiä.

Mari Mörö
kirjailija, Mikkeli
Lisää Mari Möröstä verkkosivulta www.marimoro.fi  
Mari Mörön puutarhablogi: www.vapaastiversoo.fi/

Teksti: Mari Mörö
Kuva: Stefan Bremer