En muista, kuinka monta tällaista keskustelua olen käynyt. Monta. Ja monet niistä on käyty työpaikallani suuren sanomalahden toimituksessa, siellä, missä kuvittelisi yleissivistyksen ja maantieteen tuntemuksen olevan keskimääräistä korkeammalla tolalla.
Mitäs teit lomalla?
Ihan vaan mökillä.
Missä teidän mökki on?
Puulalla.
Aha, missäs se on?
Kangasniemellä.
Missä se on?
No, se on puolivälissä, kun mennään Mikkelistä Jyväskylään. Siellä välissä.
Koska olen viettänyt Puulan saaressa 60 kesälomaa, tiedän itse poikkeuksellisen hyvin, missä Puula on, ja saatan vaatia muilta liikaa. Mutta hei, Puula on Suomen 9. suurin järvi ja Etelä-Savon maakuntajärvi, ja silti se on Suomen tuntemattomin suurjärvi. Suomen kahdesta EU-komissaarista toinen lomailee Saimaalla, mutta se toinen Puulan rannalla.
Kangasniemikin on ihan hyvän kokoinen ja kelpo kunta. Nimi vain ei ole mieleen jäävintä sorttia. Pikemminkin pliisu. Asiaa ei auta, että on myös Kangasala ja Kangaslampi. Jälkimmäinen kuuluu nykyisin Varkauteen ja hyvä niin. Kangasniemi on itsenäinen jo senkin vuoksi, ettei siellä ikinä löytyisi sopua siitä, liitytäänkö Mikkeliin vai Jyväskylään, ja miksi pitäisikään löytyä, ovathan kotiseuturakkaat kangasniemeläiset olleet onnellisia juuri kangasniemeläisinä jo hamalta 1600-luvulta asti.
Ei ihme, että Kangasniemen tunnuslause on SE ON SE PAIKKA. Tuskainen olohan siitä tulee, kun aina joutuu selittämään. No, siis, no se on se paikka, siis siellä…
Kangasniemi jää piiloon nelostien ja viitostien väliin. Se on tavallaan 4,5. Suuret liikennevirrat soljuvat pohjoiseen ja etelään. Poikittain liikkuminen on harvinaisempaa. Ainakaan työkavereillani ei tunnu olevan mitään tarvetta ajella Mikkeli-Jyväskylä -väliä. Ja silloinkin Kangasniemen kirkonkylä jää vähän sivuun. Uusi liikenneympyrä pakottaa edes hidastamaan vauhtia, hetkeksi.
Parhaiten Kangasniemen olemassaolon ja sijainnin tietävät ne sudeettisavolaiset, jotka säännöllisillä vaelluksillaan Kuopioon oikaisevat nelostieltä viitostielle reittiä Joutsa-Kangasniemi-Pieksämäki-Suonenjoki. Niitähän riittää, etelään valuneita alkuperäiskuopiolaisia.
Vaikka Puula on Kangasniemeä, totuuden nimessä pitää lisätä osan siitä olevan Hirvensalmea, osan Mikkeliä eli entistä Mikkelin maalaiskuntaa ja pienen nurkan kuuluvan hämäläispitäjä Joutsaan, sen nurkan, jossa kesällä 1966 filmattiin Käpy selän alla.
Olen yleensä suvaitsevainen toisinajattelijoita kohtaan, mutta kahdesta en tingi: viherpipertäjä on viherpipertäjä, ei viherpiipertäjä, ja Puula on Puula, ei Puulavesi eikä etenkään Puulajärvi.
Kaikissa järvissä on vettä, ja jokainen järvi on – järvi. Siksi Puula. Ei Saimaakaan ole Saimaavesi tai Saimaajärvi. Ja meillä on hienot Päijänne, Pielinen, Keitele, Höytiäinen, Nilakka, Koitere, Suontee, Kolima, Kukkia, Kuolimo… Ne ovat niminä parasta A-luokkaa. Vedet ovat B-luokkaa, järvet C.
Tuomas Manninen
Kangasniemen kesäasukas