Kirjoitus on julkaistu Uudistuvat Elinvoimataajamat -hankkeen (UUDET) toukokuun uutiskirjeessä kuukauden artikkelina. Artikkelin julkaisemiseen sivustollamme on lupa sekä kirjoittajalta että uutiskirjeen toimittajalta.
—
Teknologia on monipaikkaisen, mobiilin joustotyön kulmakivi. Lankapuhelimien ja näyttöpäätteiden aikana työn tekeminen edellytti läsnäoloa siinä nimenomaisessa konttorissa, jossa omat työvälineet sijaitsivat. Sitten tulivat kannettavat tietokoneet ja mobiililaitteet ja -yhteydet, mutta vielä muutamia vuosia sitten monen työpaikan järjestelmiin ja tiedostoihin pääsi vain työnantajan verkosta käsin. Pilvipalveluiden, nopeiden laajakaista – ja mobiiliyhteyksien ja videoneuvottelulaitteistojen ja -sovellusten sekä etäkokouskäytäntöjen yleistyminen on tehnyt hyvin monenlaisen työn teosta aidosti paikasta riippumatonta.
Se, vauhdittaako teknologia työn murrosta vai työn murros teknologioiden kehittymistä, lienee meidän aikamme muna vai kana –kysymys. Globaaleissa yrityksissä tiimit muodostuvat 2010-luvulla osaamisen ja yhteisten tavoitteiden ympärille, eivät valtakunnanrajojen ja aikavyöhykkeiden. Kiristyvät tehokkuusvaatimukset ja ilmastokeskustelu vaikuttavat varmasti siihen, miten organisaatioissa suhtaudutaan matkustamiseen, kun aitona ja todellisena vaihtoehtona on paikallaan pysymisen mahdollistava etäkokous.
Paradoksaalisesti koko ilmiön mahdollistanut teknologia aiheuttaa etätöissä puurtavalle joustotyöntekijälle myös rutkasti harmaita hiuksia – ja erityisesti niissä tilanteissa, joissa pyritään yhteyteen muiden ihmisten kanssa. Vaikka yksintyöskentely raporttien ja sähköpostien parissa onnistuisikin työläppärillä ja oman kodin verkkoyhteydellä mutkattomasti, eivät kokemukset videoneuvotteluista ja Skype-palavereista ole aina järin ruusuisia: Ketä on linjoilla ja kuuleeko kaikki ja näkyykö jaetut kalvot? Pätkivät yhteydet, rakeiset kuvat, heikko äänenlaatu ja puhuvien päiden tuijotuksesta aiheutuva kokonaisvaltainen puutuminen lienevät tuttuja kokemuksia kaikille, jotka ovat joskus kokoustaneet verkon yli.
Etätyö-termiä on kritisoitu siitä, että se korostaa etäällä olemista eli yksinoloa, kun ihmisen luontainen toimintatapa on pyrkiä yhteyteen toisten kanssa. Tulevaisuudessa teknologian kehittyminen tulee kenties ratkaisemaan myös tätä perustavanlaatuista ongelmaa. Läsnäolon kokemus etäpalavereissa on tutkimustenkin mukaan vahvasti riippuvainen teknologiasta – etätyökaverin jumittavaa, kalvakkaa naamaa läppärin näytöltä tihrustaessa tunne etäällä olemisesta on varsin konkreettinen, kuin taas ison teräväpiirtotelevision ruudulta laajakulmakameran välittämä kuva luo jo tämän hetken laatulaitteistolla hyvin vahvan illuusion samassa tilassa olemisesta.
Coworking-tilat eli yhteisölliset, jaetut työtilat, toimistohotellit ja hubit ovat jo arkipäiväistyneet Suomessa siinä missä yksinyrittäjyys ja alihankintahommat tieto- ja asiantuntijatyössä ovat lisääntyneet. Kovin harva hubityöskentelijä kuitenkaan nimeää teknologian syyksi hakeutua tällaiseen työskentelytilaan: kaistaa olisi riittänyt kotonakin ja kahvikoneen sijasta taukosumpit olisi saanut keitettyä omallakin Moccamasterilla. Syyt ovat yleensä hyvin inhimilliset – juttuseuraa niille kahvitauoille, lounasbreikkejä yhdessä muiden kanssa yksinäisen työskentelyn vastapainoksi. Ehkä tulevaisuudessa nämäkin paikkaan sidotut ratkaisut tulevat väistymään, kun lisätyn todellisuuden ratkaisut saapuvat voimalla kuluttajamarkkinoille. Tauon koittaessa vedetään vain vr-lasit päähän ja astutaan virtuaaliseen kahvihuoneeseen tsekkaamaan, ketä tänään on paikalla.
Laura Jouhkimo
Mikkeli
Teksti: Laura Jouhkimo
Kuva: Pihla Liukkonen, Kontrastia. Kuvausta sinulle.
LUT-kauppakorkeakoulu toteutti Mikkelissä Etänä-Savo –nimisen Alueelliset kokeilut ja innovaatiot –hankkeen, joka päättyi huhtikuun lopussa 2019. Hankkeessa kartoitettiin etätyön ja muun ”etänä tekemisen” mahdollisuuksia Etelä-Savosssa ja luotiin yhteistyöhön pohjautuva verkostomainen toimintamalli kokeilualustalle, joka mahdollistaa etätyön metodien, prosessien, etätyöhön liittyvien liiketoimintamallien sekä ohjelmistojen ja laitteistojen testaamisen ja tutkimisen Mikkelin yliopistokeskusta. Kokeilualusta on osa LUT-yliopiston Viipuri Labia: https://www.lut.fi/web/en/school-of-business-and-management/viipuri-lab
FM Laura Jouhkimo työskentelee LUT-kauppakorkeakoulun tutkimuskoordinaattorina Mikkelin yliopistokeskuksella ja toimi Etänä-Savo –hankkeen projektipäällikkönä.