Aamuaurinko paistaa laskosverhon lomasta: edessä on taas yksi tavallinen kesäpäivä Puumalassa.
Aloitan sen joogaamalla nurmikolla, jolta aamukaste on jo kuivunut. Päälle lenkki pururadalta – tällaisia mäkiä ei eteläisestä Suomesta löydy! Kunto kasvaa jo yhdellä kierroksella.
Ennen aamiaista ehdin vielä uida, liikuntafriikki kun olen. Kerkeäisinkö tänään jossain välissä keskustan kuntosalille? Vuosi sitten uusitulla salilla on aina tilaa, eikä laitteisiin tarvitse jonotella.
Puuron päälle ripottelen kotinurkilta keräämiäni mustikoita ja maan vilkkaimman Salen nurkalta ostamiani mansikoita. Ai niin, nythän on perjantai! Kiirehdin kylälle, jotta ehdin ostaa ylätorilta karjalanpiirakoita ja korvapuusteja, ennen kuin ne pääsevät myyjältä loppumaan. Nappaan sieltä kainalooni vielä uunilämpimän kauraleivän.
Kirjastoon pääsisi nykyään omatoimisestikin, mutta minusta on hauskempaa vierailla siellä, kun saan vaihtaa muutaman sanan kirjastonhoitajan kanssa. Kirjaston ovien aukeamista odotellessani ajelen alatorille Kietäväisen Olavin lettuteltalle syömään maan parhaan muurinpohjaletun, hillolla, totta kai.
Pitsistä lettua lohkoessani silmäilen ohikulkevaa väkeä. Haapasalon Ville näkyy menevän ostoksille ja Jalosen Jukkakin on ehtinyt torille. Täällä kukaan ei ojentele heidän peräänsä kännykkäkameraansa ja lähetä kuvia kääk-juoruihin. Lomalaisille annetaan oma rauha, olivatpa he kuinka julkkiksia tahansa.
Ostan vielä Puumalan Kalakontista chilimuikkuja, yöllä pyydettyjä siikoja ja toiselta myyjältä kapallisen perunoita ja valkosipulimajoneesia. Illalla on tulossa mieluisia vieraita. Vaikka Puumalan kylä on pieni, sieltä löytyy Alko, jonka myyjien viinisuositukset eivät koskaan ole tuottaneet pettymystä.
Haen pesulasta paketin puhtaita lakanoita. Vaikka meillä on mökillä pesukone, pesetän liinavaatteet mielellään täällä. Pidän sileäksi mankeloiduista lakanoista. Railin ja Sirpan kanssa jutellessa kuluu tovi. En omista itse mankelia, mutta enpä omista ompelukonettakaan. Siksi noudan kangaskaupasta farkkuni, joiden vetoketju on ollut korjattavana.
Mirrin ja Mintun puutarhamyymälästä poimin mukaani muutaman yrtin, sillä muurahaiset pistivät edelliset basilikat poskeensa. Sen sijaan takapihallani erilaiset mintut, salvia ja sitruunamelissa ovat saaneet jäädä niiltä rauhaan.
Autoni on täynnä tuoreita kantamuksia, kun palaan kotiin. Asiat, joiden hoitaminen olisi Helsingissä kestänyt puoli päivää, hoituivat tunnissa. Järven tyyni pinta ja lämpöinen vesi houkuttelisivat vesijuoksemaan, mutta viritän läppärin takapihan terassille ja ryhdyn kirjoittamaan seuraavan kirjani päiväannosta. Kaikki kymmenkunta kirjaani olen kirjoittanut pääosin Puumalassa, jossa keskittymisrauha on rikkumaton.
Mutta nyt höyrylaiva Wenno kuuluu huhuilevan Sahanlahden rannassa risteilyllään ja vieraittemme auto tööttää pihassa. Illalla poikkeamme vieraitten kanssa Sahanlahteen katsomaan teatteria ja sen jälkeen luomupurilaisille.
Puumalassa ei totisesti tarvitse kärsiä kulttuurinnälkää: olen käynyt täällä konserteissa lähes yhtä usein kuin Helsingissä, välillä kuuntelemassa kirkossa Tommi Hakalaa, välillä kemmakkateltassa Jari Sillanpäätä. Elokuvateatteriin tulevat uutuudet siinä missä pääkaupunkiinkin. Kun vain kaiken ehtisi!
Luontoa, lähiruokaa, läheisiä, töitä ja hyvää ajanvietettä. Mitä muuta tarvitaan täydelliseen kesäpäivään?
Ulla-Maija Paavilainen
kirjailija, toimittaja
Puumalan kesäasukas
Kirjoittajalta on ilmestynyt tänä vuonna romaani Hyvä tyttö (Otava) ja historiikki Liikkeelle! Kunnossa kaiken ikää -ohjelman tarina.
Parhaillaan hän kirjoittaa yritysjohtaja Kirsti Paakkasen elämäkertaa, joka ilmestyy keväällä 2020.
Teksti: Ulla-Maija Paavilainen
Pääkuva: Philip Laszlo
Muut kuvat: Ulla-Maija Paavilainen
Ulla-Maija sosiaalisessa mediassa:
Instagram @ullamap
Twitter @UPaavilain
Facebook @UMPaavilainen