Thaimaan rannat vaihtuivat elämään Mikkelissä

Asuin koko lapsuuteni Varkaudessa ja kun lähdettiin ”isolle kirkolle”, oli Mikkeli se paikka, jonka ohi ajetaan. Lukion jälkeen suuntasin Mikkeliin opiskelemaan fysioterapiaa ja huomasin, että Mikkelissä onkin yllättävän vireä meno. Jo opintojen alussa kuitenkin hoksasin, että fysioterapia oli minulle väärä ala ja vuoden opiskeluiden jälkeen lähdin pääkaupunkiseudulle teknillisten opintojen pariin. Mikkelissä vietetty vuosi jätti kuitenkin ajatuksen itämään, että tulevaisuudessa Mikkeli voisi olla muutakin kuin paikka, jonka ohi ajetaan.

Jo opintoaikoina teekkarikylässä asuessani huomasin, että liikkuminen pääkaupunkiseudulla ottaa aikaa. Meninpä sitten töihin, sählyä pelaamaan tai mihin vaan – kaikki oli olevinaan lähellä, mutta silti 10 kilometrin matkaan meni reilusti yli puoli tuntia. Ruuhkat alkoivat kuitenkin toden teolla ahdistaa, kun opiskeluiden jälkeen koitti ”oikea arki” ja muutimme Otaniemestä omaan asuntoon Espoon Tuomarilaan. Pääkaupunkiseudun hektinen elämänrytmi tempaisi mukaansa ja juoksin aina bussiin ja metroon – vaikka seuraava olisi tullut neljän minuutin päästä.

eroakiireesta_Jenni Oksanen lapsen kanssa luontopolulla_MikkeliKerroin paremmalle puoliskolleni, että viihtyisin paremmin jossain muualla, esimerkiksi Mikkelissä ja heitinpä ajatusta myös pidemmästä Aasian matkasta, kun muutto Mikkeliin ei saanut vastakaikua. Useamman vuoden suostuttelujen jälkeen mies alkoi innostua Aasian matkasta, mutta samaan aikaan hyvä työilmoitus sai hänet hakemaan Mikkeliin töihin. Kun mies sitten sai ilmoituksen työpaikasta, ei minua tarvinnut houkutella mukaan! Uskoin, että kyllä minäkin Mikkelistä töitä löydän. Niinpä Thaimaan rannat vaihtuivat Mikkeliin.

Viime syksynä tuli viisi vuotta täyteen Mikkeli-elämää ja hetkeäkään ei ole kaduttanut, että tuli lähdettyä. Meillä on naapureiden kanssa ihana yhteisö: aina saa lenkkiseuraa, lapset leikkivät milloin kenenkin luona ja itsensä voi kutsua kahville naapuriin menemällä ovesta sisään – puhumattakaan joka vuotisista rapujuhlista. Ero on valtaisa, sillä Espoossa asuessamme saman rapun asukkaat eivät moikanneet, saati, että olisi jääty kuulumisia vaihtamaan.

Myös liikkuminen sujuu vaivatta: Lasten päiväkoti on työmatkalla ja kotiovelta työpaikan ovelle (päiväkodin kautta) ottaa noin 25 minuuttia, josta suurin osa kuluu päiväkodissa. Espoossa 10 kilometrin työmatka bussilla (suoraan, ilman kierrosta päiväkodin kautta) kesti reilut 35 minuuttia – puhumattakaan muusta liikkumisesta.

eroakiireesta_Jenni Oksanen_Saimaa Stadiumi_kiipeilyseinä_Mikkeli
Kiipeilyseinän valloitusta Saimaa Stadiumilla

Mikkelissä on myös aina löytynyt mielekästä tekemistä ja jos sitä ei ole ollut valmiina, sitä on järjestetty. Esimerkiksi, kun muutimme Mikkeliin, täällä ei ollut triathlonseuraa, joten lähdimme mieheni kanssa mukaan perustamaan Triathlon- ja pyöräilyseura Mikkelin Kramppia, joka sittemmin on siirtynyt jossain muodossa Velo Saimaan alle. Lasten myötä oma triathlonharrastus on jäänyt tauolle, mutta tylsää ei ole ollut. Olen ollut neljän vuoden ajan mukana Mikkelin nuorkauppakamarin toiminnassa ja sitä kautta olen saanut paljon uusia kavereita ja kehittävää tekemistä.

Tervetuloa Mikkeliin!

 

 

 

Jenni Oksanen
Mikkelin pysäyttämä ohiajaja

Teksti ja kuvat: Jenni Oksanen